sunnuntai 25. marraskuuta 2012

distance


Tahtoisin kovasti rakastaa ulkonäköäni, sitä että minulla on tissit ja perse ja lantio ja vyötärö, mutta katson peiliin ja alan pitkästä aikaa itkeä pelkälle ulkonäölleni. Miten tytöt, jotka ovat paljon minua suurempia, voivat olla aivan upeita, mutta mitä olen epämuodostunut merinorsu?

Äiti soitti eilen Pekingistä, vaikutti oikeasti olevan huolissaan minusta. Päädyin itkemään hänelle melkein tunnin kaikesta, rahahuolista ja itsetunnosta ja ystävistä, äiti käyttäytyi kerrankin niin kuin äidin kuuluu: hän vain kuunteli ja lohdutti, sanoi että olen niin nuori ettei minun kuulukaan vielä osata ihan kaikkea. Käski minun muistaa sekä syödä kunnolla että urheilla säännöllisesti, lähteä ulos asunnosta ja tehdä asioita vaikka olisikin raskasta. 

Ensi vuonna kaikki muuttuu, pitäisikö minunkin?

3 kommenttia: