keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

pinnalla kaikki


Peilistä katsoo vieras tyttö, hänen nimensä taitaa olla Kiia. Minä kävelen hartiat kyyryssä ja olen tylsän sinisilmäinen mutta Kiia ei ole, hän on ihastuttavan itsevarma ja hänen katseensa on tumma ja pistävä. Kiia vain nauraa kun joku tarjoaa hänelle toisen palan, Kiia ei ihastu palavalla voimalla tyttöihin jotka eivät halua häntä; hän vain levittää lisää punaa huulilleen, hän on haluttu ja hän tekee mitä haluaa.

Onnistuin eilen raahaamaan itseni ulos huoneestani, kiroilin kun meikit eivät tahtoneet toimia enkä millään ollut löytää toista kenkääni mutta lopulta pääsin kuitenkin keskustassa odottavan Sopulin luo. Salaattia ja kahvia ja teetä ja sympatiaa, paljon kiroilua ja surullisia totuuksia, kaksi tuntia istuimme juttelemassa todennäköisesti aivan liian kovaäänisesti mutta paskanvitut ja lisää naurua. Kävimme lopulta valitsemassa minulle kaupasta värilliset piilolinssit, kotiin (viinihyllyn ja apteekin kautta shh) päästyäni seison pitkään peilin edessä hämmästelemässä, kuinka eri ihmiseltä näytän.

(Sain lääkäriltä sellaisen häräntappococtailin lääkkeitä, että nyt jos ei uni ala tulla niin jo on ihme.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti