Olen niin helvetin kyllästynyt siihen, että ihmiset heittävät minut pois kuin olisin vain vanha maitopurkki. Välillä mietin että pitäisikö kääntyä takaisin sisäänpäin ennen kuin viimeisetkin ehtivät unohtaa, pitäisikö nielaista kaikki oikeat tunteet ja keskittyä vain siivoamiseen juoksemiseen kouluun irtosuhteisiin farkkukokoon johonkin. Lenkkipolut ovat jo sulaneet.
Pyysin vihdoin Kiharalta anteeksi kaikesta, hän sanoi että ei se mitään - kyllä se, mutta olen silti helpottunut.
(Luen tätä listaa ja huomaan tekeväni kaikkia.)
iha psykologinen selitys sun fiilikselle, mutten ala selittää sen tarkemmin! "Ääripää"-elämä ei loppujen lopuks auta vaan lisää tota mitä nyt jo "tapahtuu" :/ Mut koita saada jostakin kiinni nii pian kaikki helpottaa! Tsemppiä! (:
VastaaPoistaPsykologiaa opiskelevana tiedän sen itsekin. :) Kiitos!
Poista